Kategoria: Yleinen

Yhä useammat ihmiset käyttävät tekoälyä erilaisiin keskusteluihin ja kysyvät neuvojakin elämän haasteisiin tekoälyltä. Se tarjoaakin apua monenlaisiin arjen asioihin. Pohdiskelen tässä kirjoituksessa sitä, voisiko tekoäly toimia myös terapeuttina. Kuuntelin hiljattain kiinnostavan podcastin tekoälystä, sen vaikutuksista harhaluuloihin ja miten se voi jopa voimistaa niitä.

Tekoäly on jatkuvasti saatavilla, eikä välttämättä maksakaan mitään terapiakäynteihin verrattuna. Terapeutin kanssa sen sijaan sovitaan erikseen tietty aika, eikä terapeutti aina anna sinulle vastausta ongelmaasi. Tekoäly on ohjelmoitu vastaamaan mukavasti ja empaattiseen tyyliin ja auttamaan käyttäjää, mutta tämä ei välttämättä olekaan niin hyvä asia terapeuttisesti kuin voisi äkkiseltään ajatella.

Kun ihminen hakeutuu terapiaan, voidaan olettaa, että on jonkinlaisia haasteita tunteiden kanssa tai vuorovaikutussuhteissa, jotakin toistuvia malleja. Jotkut tunteet voivat olla hankalia, tunteet voivat tuntua liian voimakkaina tai niitä voi olla vaikea tavoittaa. Tunnesäätely ei ole sisäsyntyinen taito vaan se rakentuu vuorovaikutuksessa toisiin ihmisiin. Tunnesäätelyn perusta rakentuu varhaisissa hoivaavissa vuorovaikutussuhteissa. Se ei ensisijaisesti ole tietoon pohjautuva, kognitiivinen taito, vaikka tunnesäätelyyn myöhemmin liittyykin myös kognitiivisia prosesseja.

Tekoälyn kanssa voi keskustella tunteista, ja se voi auttaa sanoittamaan asioita tai huomaamaan yhteyksiä. Tekoälyterapeutin ongelmaksi muodostuu kuitenkin se, että tekoälyllä ei ole tunteisiin pohjautuvaa järjestelmää, affektiivista hermostoa.

Tunteilla on voimakas vaikutus ajatustemme sisältöön ja ne voivat ohjata voimakkaasti ajatustemme suuntaa. Kuvittele tilanne, jossa koet ärsytystä jostain asiasta. Ärtymys on kehollista, se vaikuttaa tulkintoihin, kaventaa tarkkaavaisuutta ja vie hetken ennen kuin se laantuu. Tämä sävyttää sitä, miten koet seuraavat tilanteet ja kohtaat toiset ihmiset.

Tekoäly ei koe tunteita, jotka vaikuttaisivat sen vastauksiin ja kokemuksiin. Jos tekoäly olisi tietoinen, arvelen, että se ei haluaisi tällaista järjestelmää, joka muuttaisi sen toimintatapaa tunteiden tavoin. Samalla tämän seurauksena siltä puuttuu mahdollisuus inhimilliseen ja keholliseen kokemukseen.

Terapeutilla on myös omat elämän inhimilliset kokemukset, jotka mahdollistavat herkkyyden ja ymmärryksen toisen ihmisen kokemuksia kohtaan. Tämä on jotakin, mitä on mahdotonta saada sisällytettyä algoritmeihin ja jotakin, mikä ei pohjaudu mihinkään teoriaan tai tietoon. Terapiassa terapeutti tuntee omat tunteensa ja havainnoi samalla asiakkaan tunteita. Terapeutti voi sanoittaa mitä tunteita hänessä herää kun asiakas kertoo jotain ja tämä voi auttaa asiakasta tavoittamaan omia tunteitaan. Tekoäly ei tunne mitään, se vain tuottaa sanoja ja lauseita, jotka muistuttavat empaattista vastausta. Tekoälyn empatia jää tiedolliselle tasolle, mutta empatian kannalta on myös tärkeää, että välittyy, että toinen pystyy myös oikeasti samaistumaan toisen tunteeseen.

Tekoälyn käyttäessä ihmisten luonnollista kieltä, siitä voi muodostua illuusio, että puhuisi oikeasti jonkun ihmisen kanssa. Näiden sanojen takana ei kuitenkaan ole mitään tietoisuutta, tahtoa tai tarpeita. Se ei oikeastaan edes ajattele, vaan laskee sanojen todennäköisyyksiä ja muodostaa todennäköisyyksien perusteella sopivan vastauksen. Terapeutti sen sijaan kertoo, mitä havaitsee tapahtuvan vuorovaikutuksessa: ”Huomaan, että minussa herää surua kun kerrot tästä” tai ”Koen, että minun on ehkä vaikea tavoittaa sinua juuri nyt…”. Terapeutti ei vastaa vain ollakseen mukava tai sanoakseen jotain todennäköisesti oikein. Terapeutti haluaa oikeasti tutkia kokemusta kanssasi ja olla siinä sinun kanssasi.

Jos pyydät tekoälyä pohtimaan tätä tekstiä, se luultavasti on samaa mieltä puutteistaan tunteiden osalta. Mutta missä tekoäly voisi olla hyödyksi? Ehkä se voi auttaa sinua hahmottamaan jotakin mielenterveyteen tai psykologiaan liittyviä ilmiöitä tiedollisesti paremmin. Ehkä se voi rohkaista sinua ottamaan yhteyttä ammattilaiseen kun se huomaa, että ammattilaisen apua olisi hyödyllistä. Jos olet jo terapiassa, ehkä jonkin asian jäsentely tekoälyn kautta voi auttaa sinua sanoittamaan asiaa paremmin terapeutille.

Hei ja tervetuloa blogiini!

Olen psykoterapeuttiopiskelija Helsingistä ja opiskelen Jyväskylän yliopistossa viimeistä vuotta. Tämä blogi syntyi osittain tarpeesta reflektoida omaa matkaani ja kirjallisuutta, jota olen käynyt läpi opinnäytetyötäni varten. Aloitin tämän osittain myös siksi, että minulla oli yliopistoon palauttamattomia tehtäviä ja ehkä vain jonkin kirjoittaminen varmasti edistää muuta tehtävien kirjoittamista. Tämän avulla voin myös reflektoida tehtävien aiheita vähän kevyemmin.

Ihmismieli on kiinnostanut minua aina. Hain aikoinaan opiskelemaan myös sosiaalipsykologiaa, mutta pääsykokeet eivät menneet kovin hyvin, sillä opiskelu tuntui hankalalta ja opiskelutekniikkani oli hyvin hakusessa. Päädyin opiskelemaan sairaanhoitajaksi, sillä ajattelin, että minulla on hyvä käsitys ihmisen kehosta erilaisten kehollisuutta ja vuorovaikutusta korostaneiden harrastusten kautta ja halusin tehdä jotain hyödyllistä ja merkityksellistä työkseni.

Sairaanhoitajaopintojen aikana psykiatrian harjoitteluissa huomasin nauttivani psykiatrisesta työstä enemmän kuin työskentelystä somaattisella puolella. Somaattinen puoli sairaanhoidossa antoi paljon hyvää perusymmärrystä, mutta psykiatria tuntui enemmän omalta jutulta. Psykiatrisen sairaanhoitajan työssä sai pysähtyä pohtimaan ihmisten elämäntilanteita ja kokemuksia.

Myöhemmin työskennellessäni psykiatrian poliklinikalla ja osastolla huomasin, että matka asiakkaiden kanssa jäi usein kovin lyhyeksi. Ihmissuhdetyössä se ei tuntunut minulle oikealta. Tuntui luonnollisemmalta ja merkityksellisemmältä jatkaa matkaa yhdessä pidemmälle. Psykoterapiassa tämä on mahdollista ja se on ollut keskeinen syy siihen, miksi lähdin opiskelemaan psykoterapeutiksi kollegojen kannustuksesta.

Psykoterapia on minulle ennen kaikkea yhdessä tekemistä: pysähtymistä, tutkimista, uuden oivaltamista, sanojen löytymistä sekä uudenlaisten suhteiden rakentamista itseen ja muihin. Samalla se on vaikeidenkin psykologisten haasteiden ja kipupisteiden kanssa työskentelyä. Psykoterapia ei aina ole helppoa, se on myös monesti raskasta ja joskus kivuliastakin, mutta juuri tämän kanssa työskentely on mahdollisuus merkitykselliseen muutokseen.

Kirjoittelen tänne ilman tieteellisiä viittauksia, sillä pohdin niitä riittävästi nyt opinnäytetyössäni. Tämä blogi on enemmänkin paikka vapaalle pohdinnalle ja ajatusten jakamiselle. Opintojen loppupuolella olen myös huomannut haluni lukea enemmän kaunokirjallisuutta, sillä sen lukeminen on jäänyt nolliin opintojen aikana. Ehkä blogin kirjoittamisessa on jotain samaa, eräänlainen hengähdystauko, jossa saa tarkastella asioita vapaammin.

Haluan jakaa ajatuksia, jotka voivat auttaa niitä, jotka pohtivat hakeutumista psykoterapiaan. Kirjoitan sekä yleisistä kysymyksistä, joita monella on mielessään ennen terapiaan hakeutumista, että omista opinnoistani ja kirjallisuudesta nousevista pohdinnoista. Ehkä löydät näistä kirjoituksista jotain, joka herättää ajatuksia, ehkä lohduttaa, rohkaisee tai antaa pienen oivalluksen sinulle. Jos jokin aihe kirjoituksissani herättää sinussa ajatuksia tai toivot, että kirjoitan jostain tietystä teemasta, voit mielellään olla yhteydessä minuun.