Hei ja tervetuloa blogiini!
Olen psykoterapeuttiopiskelija Helsingistä ja opiskelen Jyväskylän yliopistossa viimeistä vuotta. Tämä blogi syntyi osittain tarpeesta reflektoida omaa matkaani ja kirjallisuutta, jota olen käynyt läpi opinnäytetyötäni varten. Aloitin tämän osittain myös siksi, että minulla oli yliopistoon palauttamattomia tehtäviä ja ehkä vain jonkin kirjoittaminen varmasti edistää muuta tehtävien kirjoittamista. Tämän avulla voin myös reflektoida tehtävien aiheita vähän kevyemmin.
Ihmismieli on kiinnostanut minua aina. Hain aikoinaan opiskelemaan myös sosiaalipsykologiaa, mutta pääsykokeet eivät menneet kovin hyvin, sillä opiskelu tuntui hankalalta ja opiskelutekniikkani oli hyvin hakusessa. Päädyin opiskelemaan sairaanhoitajaksi, sillä ajattelin, että minulla on hyvä käsitys ihmisen kehosta erilaisten kehollisuutta ja vuorovaikutusta korostaneiden harrastusten kautta ja halusin tehdä jotain hyödyllistä ja merkityksellistä työkseni.
Sairaanhoitajaopintojen aikana psykiatrian harjoitteluissa huomasin nauttivani psykiatrisesta työstä enemmän kuin työskentelystä somaattisella puolella. Somaattinen puoli sairaanhoidossa antoi paljon hyvää perusymmärrystä, mutta psykiatria tuntui enemmän omalta jutulta. Psykiatrisen sairaanhoitajan työssä sai pysähtyä pohtimaan ihmisten elämäntilanteita ja kokemuksia.
Myöhemmin työskennellessäni psykiatrian poliklinikalla ja osastolla huomasin, että matka asiakkaiden kanssa jäi usein kovin lyhyeksi. Ihmissuhdetyössä se ei tuntunut minulle oikealta. Tuntui luonnollisemmalta ja merkityksellisemmältä jatkaa matkaa yhdessä pidemmälle. Psykoterapiassa tämä on mahdollista ja se on ollut keskeinen syy siihen, miksi lähdin opiskelemaan psykoterapeutiksi kollegojen kannustuksesta.
Psykoterapia on minulle ennen kaikkea yhdessä tekemistä: pysähtymistä, tutkimista, uuden oivaltamista, sanojen löytymistä sekä uudenlaisten suhteiden rakentamista itseen ja muihin. Samalla se on vaikeidenkin psykologisten haasteiden ja kipupisteiden kanssa työskentelyä. Psykoterapia ei aina ole helppoa, se on myös monesti raskasta ja joskus kivuliastakin, mutta juuri tämän kanssa työskentely on mahdollisuus merkitykselliseen muutokseen.
Kirjoittelen tänne ilman tieteellisiä viittauksia, sillä pohdin niitä riittävästi nyt opinnäytetyössäni. Tämä blogi on enemmänkin paikka vapaalle pohdinnalle ja ajatusten jakamiselle. Opintojen loppupuolella olen myös huomannut haluni lukea enemmän kaunokirjallisuutta, sillä sen lukeminen on jäänyt nolliin opintojen aikana. Ehkä blogin kirjoittamisessa on jotain samaa, eräänlainen hengähdystauko, jossa saa tarkastella asioita vapaammin.
Haluan jakaa ajatuksia, jotka voivat auttaa niitä, jotka pohtivat hakeutumista psykoterapiaan. Kirjoitan sekä yleisistä kysymyksistä, joita monella on mielessään ennen terapiaan hakeutumista, että omista opinnoistani ja kirjallisuudesta nousevista pohdinnoista. Ehkä löydät näistä kirjoituksista jotain, joka herättää ajatuksia, ehkä lohduttaa, rohkaisee tai antaa pienen oivalluksen sinulle. Jos jokin aihe kirjoituksissani herättää sinussa ajatuksia tai toivot, että kirjoitan jostain tietystä teemasta, voit mielellään olla yhteydessä minuun.
Vastaa